Ensimmaiseksi on pakko sanoa, etta olin tosi epavarma saanko minkaan toimimaan tata blogia perustaessa. Vahvuuteni eivat nimittain missaan nimessa liity mitenkaan tietokoneisiin. Mutta sainpas kuitenkin, jee!

Aloitin oman blogin seurattuani jo vuoden erilaisia blogeja - adoptiosta, kokkailusta, maailman menosta yleensakin- ja paatin, etta haluan itsekin alkaa tallentaa vahan omaa elamaa netin ihmeelliseen maailmaan. Lyon useammankin karpasen samalla latkaisylla, silla olen halunnut kirjoittaa paivakirjaa  jo kauan, mutta eipa ole tullut aloitettua milloin mihinkin tekosyyhyn kompastuen. Teini-iassa kaikki ajatukset kylla tuli raapustettua ylos. Toinen otokka, mihin tartun, on painoni. En ole ylipainoinen, mutta pian olen. Haluan kapeamman vyotaron jo ihan terveydellisistakin seikoista. Suvusta loytyy omppumahoja ja en haluaisi tainnuttaa sisaelimiani vielä ihan nain nuorena. Painonpudotukseen liittyy tietenkin myos se, etten ole tyytyvainen itseeni taman kokoisena. En usko, etta elamani muuttuu ratkaisevasti, kun painan kymmenen kiloa vahemman, mutta luulen pitavani ulkonaostani entista enemman. Ei ole tarkoitus siis laihtua mopinvarren mittoihin, vaan hoikistua ihan terveella ja rauhallisella tahdilla. :)

Herasin painonnousuun nain kesan lopulla. Seuraan painoa kohtalaisen ahkeraan, joten muistan painaneeni kesan alussa 61-62kiloa. Kesallä ei tarvittu bikineja, vaan lampimia ja letkeitä vaatteita. Alkoholia kului ja kaikenlaiset herkut maistuivat. Maha taynna tuli liikuttuakin laiskanpuoleisesti. Kavaisin pari paivaa sitten vaa'alla tyrmistymassa. Kesa on turvottanut 4-5 kilolla. Mietin toimenpiteita muutaman paivan ajan ja paatin tarttua tuumasta toimeen.

Arki alkaa ensi viikolla ja paatin aloittaa heti kurinpalautuksen. Siispa aloitan blogin, jossa raportoin pudottamistaistelusta kymmenta tiukasti takertunutta kiloa vastaan. Kroppani saa taistoaikaa jouluaattoon eli neljä kuukautta. 25.8.2008 mittani ovat 163cm ja reilut 65 kiloa.